<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<rss version="2.0" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom" xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/">
	<channel>
		<title>Sokeriseuranta</title>
		<description>Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.</description>		
		<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi</link>
		<atom:link href="https://blogi.sokeriseuranta.fi/feed.xml" rel="self" type="application/rss+xml" />
		<lastBuildDate>Fri, 18 Mar 2022 00:00:00 +0200</lastBuildDate>
		<image>
			<url>https://blogi.sokeriseuranta.fi/images/avatar-black.png</url>
			<title>Sokeriseuranta-blogi</title>
			<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi</link>
			<width>32</width>
			<height>32</height>
		</image> 
		
			<item>
				
				
				<title>Hypohaitta on uusi omahoidon mittari</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Olen hiljattain ottanut käyttöön uuden mittarin omahoidossani. Kutsun sitä paremman nimen puutteessa hypohaitaksi.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;mistä-tarkalleen-on-kyse&quot;&gt;Mistä tarkalleen on kyse?&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;On parasta aloittaa kertomalla, mitä hypohaitta &lt;em&gt;ei&lt;/em&gt; ole.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Ensinnäkin hypohaitta ei tarkoita niin sanottua vakavaa hypoa – siis sellaista, jossa diabeetikko tarvitsee ulkopuolisen apua.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Toisekseen hypohaitta ei &lt;em&gt;välttämättä&lt;/em&gt; ole edes lievä hypo. Hypohaitta voi ilmetä myös silloin, kun verensokeri on vielä normaaliarvojen rajoissa. Tässä mielessä termi onkin hieman harhaanjohtava, mutta kuten sanoin, en vielä ole keksinyt parempaa sanaa kuvaamaan tätä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Entä mitä hypohaitta sitten on?&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Lyhyesti sanottuna hypohaitassa kyse on siitä, että diabeetikko joutuu joko A) tekemään jotain, B) jättämään tekemättä jotain tai C) muuttamaan suunnitelmiaan yksinomaan siitä syystä, että verensokeri on laskenut tai &lt;em&gt;on laskemassa&lt;/em&gt; liian alas.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Sille mikä on “liian alas” ei ole yhtä määritelmää. Oleellisinta on se, että jokainen diabeetikko määrittelee tämän rajan itse, ja se voi jopa vaihdella tilanteen mukaan. Esimerkiksi diabeteslääkärillä ei ole asiaa puuttua tähän puolella sanallakaan.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;muutama-esimerkki-hypohaittatilanteista&quot;&gt;Muutama esimerkki hypohaittatilanteista&lt;/h2&gt;

&lt;ul&gt;
  &lt;li&gt;Olen pihatöissä, ja kesken kaiken verensokeri laskee hypolukemiin. En ole vaarassa pyörtyä, mutta verensokerin lasku tekee olon voimattomaksi, ja joudun keskeyttämään työt hetkeksi.&lt;/li&gt;
  &lt;li&gt;Aion lähteä käymään ostoksilla kävellen/pyörällä. Verensokerini on normaalilukemissa, mutta sensori näyttää sen kääntyvät laskuun, ja on syytä olettaa, että se laskisi liian alas kesken kauppareissun. Joudun syömään pienen välipalan ja odottamaan hetken, että sen verensokeria tasaava vaikutus alkaa.&lt;/li&gt;
  &lt;li&gt;Olen lähdössä bussipysäkille, mutta huomaan verensokerin olevan laskussa. Jään hetkeksi kotiin syömään, enkä ehdi siihen vuoroon jolla aioin mennä, vaan joudun odottamaan seuraavaa.&lt;/li&gt;
&lt;/ul&gt;

&lt;p&gt;Viimeinen esimerkki kuvaa hyvin sitä, että välillä hypohaitta on kuin veteen piirretty viiva. Esimerkiksi kaupungeissa busseja kulkee niin tiuhaan, että yhden vuoron missaaminen on se ja sama.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Yksi hypohaitan määritelmä onkin se, että haitan tulee olla todellinen eikä kuviteltu. Rajatapauksissa voi toimia kuten itse parhaaksi katsoo. Hypohaittoja ei kannata metsästää väkisin, mutta toisaalta ei myöskään katsoa läpi sormien. Omien kokemusteni mukaan tästä ei tule isoa ongelmaa – sopivan kynnyksen löytää kyllä pienellä harjoittelulla.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;miksi-kannattaa-seurata-hypohaittoja-eikä-hypoja-itsejään&quot;&gt;Miksi kannattaa seurata hypohaittoja eikä hypoja itsejään?&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;Pilkuntarkka alle 4 mmol/l verensokeriarvojen merkkaaminen punakynällä on minun mielestäni lillukanvarsiin tarttumista.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Toistaiseksi jokaisessa verensokerimittarissa ja sensorissa on sen verran virhemarginaalia, että normaali verensokeriarvo saattaa huonolla tuurilla näkyä mittarissa hypona.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Sormenpäämittauksissa pieni virhe voi johtaa siihen, että verinäyte laimentuu solunesteellä. Sensoreilla puolestaan on havaittu, että jos anturiosa joutuu puristuksiin – esimerkiksi nukkuessa patjaa vastaan – havaitsee sensori todellista alemman lukeman.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Toisin sanoen riski kaikenlaisille “väärille hälyytyksille” on suuri. Jokaisen hypolukeman kohdalla pitäisi siis analysoida, onko verensokeri oikeasti hieman matalalla vai onko kyse mittavirheestä. Mutta se lisäisi omahoidon kuormaan tarpeettomasti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Pikkuhyposta ei myöskään ole käytännössä mitään haitaa. Ainakaan silloin, jos niitä sattuu vain harvoin. Tiettävästi kaikki merkittävät diabeteksen aiheuttamat haitat johtuvat nimenomaan liian korkeasti verensokerista. Pikkuhypojen demonisointi luo turhaa hypokammoa, joka pahimmillaan johtaa siihen, että diabeetikot pitävät verensokeriaan enemmän tai vähemmän korkealla varmuuden vuoksi, ja saman pelon takia korjaavat hyperglykemioita turhan hitaasti antaen korkean verensokerin jyllätä tuntikaupalla.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Hypohaitta sen sijaan on mittari, jolla on todellista merkitystä. Sillä eihän diabeteksen omahoidossa ole alkuunkaan kyse numeroiden ja tilastojen palvomisesta vaan siitä, että sairaus haittaisi diabeetikon normaalia elämää mahdollisimman vähän.&lt;/p&gt;
</description>
				<pubDate>Fri, 18 Mar 2022 00:00:00 +0200</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/hypohaitta-on-uusi-omahoidon-mittari/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/hypohaitta-on-uusi-omahoidon-mittari/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>11 vuotta sokeriseurantaa</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa jonkinlainen muistelmateksti jo reilu vuosi sitten pyöreiden kunniaksi, mutta noh, se jäi kuitenkin tekemättä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Eipä se niin päivän päälle tarkkaa toisaalta ole.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Sokeriseuranta sai tosiaan alkunsa joskus alkuvuodesta 2011. En varsinaisesti tarkoita tätä  blogia tai &lt;a href=&quot;https://sokeriseuranta.fi&quot;&gt;Sokeriseuranta-verkkopalvelua&lt;/a&gt;, vaikka nekin liittyvät asiaan. Sen sijaan tarkoitan tuolloin tapahtunutta merkittävää muutos omahoidossani, jonkä myötä päädyin perustamaan sekä blogin että verkkopalvelun.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Mutta mitä on tapahtunut tämän reilun vuosikymmenen aikana?&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Toisaalta paljon mutta toisaalta ei niin hirveästi.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Hoitovälineet ja insuliinit ovat jonkin verran menneet parempaan suuntaan, ja kainkenlaista hienosäätöä rutiineihin toki olen tehnyt aina tilanteiden muuttuessa. Mutta kaiken pohjalla on edelleen se sama havainto, jonka aikanaan tein: verensokerin hallinta edellyttää verensokerin tason tuntemista. Muuten touhu on lähinnä arvailun ja haaveilun sekamelskaa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Käytännössä tämä muutos tarkoitti siis sitä, että sen iänikuisen “mittaa verensokeri 5 kertaa päivässä” sijaan aloin mitata 20–40 kertaa päivässä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tällä mittaustiheydellä yksittäiset arvot muuttuivat joten kuten kattavaksi kokonaiskuvaksi siitä, miten verensokerini seilasi päivän mittaan. Tämän perusteella ensinnäkin opin säätämään insuliiniannoksia ja pistosten ajoitusta paremmin, mutta myös ennaltaehkäisemään verensokerin pahimpia ääripäitä. Muutos oli niin merkittävä, että ennen pitkää pitkäaikaissokerini aleni perusterveiden viitearvojen sisään.&lt;/p&gt;

&lt;hr /&gt;

&lt;p&gt;Omahoitoni kehittyminen on yksi asia, mutta se oli vasta alku monelle muulle asialle.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Aikoinaan en esimerkiksi tuntenut käytännössä yhtäkään toista ykköstyypin diabeetikkoa. En ollut koskaan käynyt minkäänlaisille diabetesleireillä tai vertaistukitapaamisissa. Kyllä niitä aika varmasti vuosituhannen vaihteen aikoihin oli, mutta en ollut kiinnostunut edes ottamaan moisista selvää. Perusterveiden kanssa taas eivät diabetesasiat tulleet käytännössä koskaan puheeksi millään tapaa. Olin siis omahoitoni kanssa käytännössä täysin yksin. Ja eipä siinä, en muista että se olisi minua mitenkään haitannut. Vasta paria vuosikymmentä myöhemmin – eli aivan tässä viime vuosina – tajusin olevani introvertti, joka tavallaan tuonkin selittää.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Aloin “tavata” muita diabeetikoita sen jälkeen, kun olin innoissani uudesta omahoitostrategiastani ja perustin tämän blogin ja aloin linkittää postauksiani netin keskustelupalstoilla. Aluksi rekisteröidyin Diabetesliiton ylläpitämällä Kohtauspaikka-foorumille ja myöhemmin liityin pariin suomenkieliseen diabetesryhmään Facebookissa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Muutaman vuoden aikana asiat etenivät nopeasti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tutustuin keskusteluryhmien kautta moniin diabeetikoihin, joista jokusen kanssa olen sittemminkin pitänyt yhteyttä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Blogitekstini herättivät somessa silloin tällöin keskustelua. Kirjoitusintoni myötä rohkenin tarjota tekstejäni myös Diabetes-lehteen. Tuntuu edelleen upealta muistella, kuinka silloinen päätoimittaja Tarja Sampo antoi minulle mahdollisuuden. Tähän päivään mennessä Diabetes-lehdessä on julkaistu jo muutama kymmenen kirjoittamaani juttua.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Sokeriseuranta-verkkopalvelu herätti ilmeisesti mielenkiintoa, koska sinne rekisteröityi satoja käyttäjiä. Ei sinänsä hullummin tekeleeltä, jonka koodasin alun perin vain omaksi ilokseni ja hyödykseni.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Päädyin jopa perustamaan uuden valtakunnallisen diabetesyhdistyksen ja puuhastelemaan sillä porukalla yhtä jos toista.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Näin jälkeenpäin ajatellen on helppo todeta, että tuossahan oli yhdelle introvertti-ihmisille jo aika paljon puuhaa. Liikaakin. Ongelma on siinä, että tuolloin en vielä tajunnut olevani introvertti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Ja niin siinä sitten kävi, että aika ja energia ei enää riittänyt.&lt;/p&gt;

&lt;hr /&gt;

&lt;p&gt;Olen luonteeltani sellainen, että kun jostain innostun, en saa asiaa helposti mielestäni enkä pysty hetkeen keskittymään mihinkään muuhun. Jossain vaiheessa huomasinkin, että moni muu mielenkiinnon kohteeni oli jäänyt täysin näiden diabetestouhujen varjoon. Jopa lempiharrastukseni pyöräily.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Mitä enemmän asiaa mietin, sitä järjettömämmältä se tuntui. Omahoidon ja kaikenlaisen tukitoiminan yksi perusideoista on kuitenkin pyrkiä estämään se, että diabetes ei häiritsisi liikaa ns. oikeaa elämää.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Ei diabetestoiminnassa itsessään mitään vikaa ole. Ongelma oli siinä, että olin luopunut itselleni mieleisistä harrastuksista diabetestoiminnan vuoksi. Siinä ei ollut mitään järkeä; olin kiipeämässä perse edellä puuhun.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Lopulta oli pakko panna stoppi vähän kaikelle. Jäin pois aktiivisesta yhdistystoiminnasta ja lakkasin seuraamasta somekanavia (osasyy tälle tosin oli sekin, että olin muutenkin vähentänyt Facebookin käyttöä). Periaatteessa voisin myös sanoa, että vähensin myös blogikirjoittelua, mutta totta puhuen tämä blogi oli siinä vaiheessa jäänyt muiden hommien jalkoihin jo pidemmän aikaa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Sitten meni vielä jonkin aikaa, etten tehnyt paljon mitään. Paitsi ehkä mietin, että mitäköhän sitä seuraavaksi tekisin.&lt;/p&gt;

&lt;hr /&gt;

&lt;p&gt;Mitä laiskaan blogipostailuuni tulee, olen hieman pohtinut, onko blogien trendi jo hieman mennyt. Niiden alkuperäinen idea lienee kuitenkin siinä, että uusia postauksia ilmestyy kohtuullisen usein. Se taas luo aikamoista painetta kirjottaa silloinkin, kun mielessä on jotain muuta tekemistä. Itse kuitenkin kirjoitan mieluummin silloin, kun &lt;em&gt;haluan&lt;/em&gt; kirjoittaa jotain, en siksi, että koen jonkinlaista &lt;em&gt;velvollisuutta&lt;/em&gt; kirjoittaa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Mielenkiintoni on ehkä jonkin verran siirtynyt pidempien mutta harvemmin ilmestyvien julkaisujen kirjoittamiseen. Joitakin vuosia sitten julkaisin eräänlaisen nettikirjan (&lt;a href=&quot;/25vvh&quot;&gt;25 vinkkiä verensokerin hallintaan&lt;/a&gt;), ja mielessäni on nyt uusi kirjaidea. Voipi olla, että koitan jonkin aikaa panostaa sen kirjoittamiseen.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Toinen syy hiljaisuuteen on siinä, että nyt se oikea elämä on vienyt niin monella tapaa mukanaan. Harrastukset ja työt ovat pitäneet kiireisenä. Se ei sinänsä ole mikään huono juttu.&lt;/p&gt;

&lt;hr /&gt;

&lt;p&gt;Kirjoitin tämän “tilannekatsauksen” jokseenkin spontaanisti ja sen kummemmin sisältöä suunnittelematta. Kaikenlaista jäi vielä sanomatta; olisin voinut rönsyillä enemmän ajatuksia siitä, miten uusia ideoita olen omahoitooni ja sen seurantaan saanut, mutta eiköhän se ansaitse jo oman kirjoituksensa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Vilkaisin juuri, että edellisen blogipäivityksen olen tehnyt reilusti yli vuosi sitten – ja häpesin.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Mutta enköhän sen verran voi jo tässä vaiheessa luvata, että tänä vuonna tulee enemmän kuin tämä yksi vaivainen raapustus.&lt;/p&gt;

</description>
				<pubDate>Sun, 20 Feb 2022 00:00:00 +0200</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/11-vuotta-sokeriseurantaa/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/11-vuotta-sokeriseurantaa/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>Sokeriseuranta-verkkopalvelun huoltokatko on päättynyt</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Eilen alkanut Sokeriseuranta-verkkopalvelun huoltokatko päättyi viime yönä puolenyön aikoihin, ja järjestelmä on jälleen käytössä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kaiken pitäis toimia entiseen tapaan. Jos kuitenkin havaitset toimintahäiriöitä, ilmoitathan minulle niistä sähköpostilla, &lt;a href=&quot;mailto:mika@haulo.fi&quot;&gt;mika@haulo.fi&lt;/a&gt;.&lt;/p&gt;

</description>
				<pubDate>Mon, 02 Nov 2020 00:00:00 +0200</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/sokeriseuranta-verkkopalvelun-huoltokatko-on-valmis/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/sokeriseuranta-verkkopalvelun-huoltokatko-on-valmis/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>Sokeriseuranta-verkkopalvelun huoltokatko on käynnissä</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Kerroin aikaisemmassa postauksessani viikko sitten, että Sokeriseuranta-verkkopalvelu siirtyy uudelle palvelimelle “jo aivan lähipäivinä”, josta aiheutuu käyttökatko.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Noh, tuo “lähipäivinä” on nyt koittanut. Huoltokatko alkoi tänään 1.11.2020 puoliltapäivin ja se kestää koko tämän päivän. Juuri tekemäni ensimmäisen välitarkastuksen mukaan datan siirto vanhalta palvelimelta uudelle sujuu arvioidun aikataulun mukaisesti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tiedotan asiasta lisää kun huoltokatko on ohi tai jos aikataulussa ilmenee akuutteja muutoksia.&lt;/p&gt;

</description>
				<pubDate>Sun, 01 Nov 2020 00:00:00 +0200</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/sokeriseuranta-verkkopalvelun-huoltokatko-on-kaynnissa/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/sokeriseuranta-verkkopalvelun-huoltokatko-on-kaynnissa/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>Huoltokatko Sokeriseuranta-verkkopalvelussa lähiaikoina</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Siirrän Sokeriseuranta-verkkopalvelun uudelle palvelimelle. Tästä aiheutuu ehkä muutaman tunnin käyttökatko, jolloin palvelua ei pysty käyttämään.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tarkkaa kellonlyömää en valitettavasti osaa sanoa. Yleensä pyrin hoitamaan nämä asiat siten, että huoltokatkoista aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa. Juuri nyt elämä on kuitenkin sen verran kiireistä, että joudun tekemään asioita joskus lyhyelläkin varoitusajalla. Mahdollisesti jotain tapahtuu jo aivan lähipäivinä, mutta viimeistään lähiviikkoina.&lt;/p&gt;

</description>
				<pubDate>Sun, 25 Oct 2020 00:00:00 +0300</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/huoltokatko-sokeriseuranta-verkkopalvelussa-lahiaikoina/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/huoltokatko-sokeriseuranta-verkkopalvelussa-lahiaikoina/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>Kaaosteoria voi selittää, miksi verensokerin hallinta on vaikeaa</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Kun sanotaan, että verensokerin hallinta on joskus yhtä kaaosta, ollaan aika lähellä totuutta.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kyseessä on tietysti kielikuva. Mutta kaaosteoria on myös ihan oikea tutkimusala.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kaaosteoria käsittelee dynaamisten järjestelmien käyttäytymistä. Nämä järjestelmät ovat äärimmäisen herkkiä pienillekin muutoksille, ja muutokset järjestelmässä näyttäytyvät epäjärjestelmällisinä ja vaikeasti ennustettavina.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;“Järjestelmä” on tässä kankean kuuloinen yleistermi. Arkisin käytännön esimerkki ylläolevasta on se, että sään ennustaminen on todella vaikeaa. Sääennusteita lasketaan maailman tehokkaimmilla supertietokoneilla, mutta siitä huolimatta sään ennustaminen muutamaa päivää pidemmälle on kovin epävarmaa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Diabeetikoiden tapauksessa “järjestelmä” tarkoittaa verensokeria.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;verensokeri-on-kaoottinen-järjestelmä&quot;&gt;Verensokeri on kaoottinen järjestelmä&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;Kuten säätila, myös se on tavattoman herkkä erilaisille ympäristön ja tilanteiden muutoksille. Kuten useimmat diabeetikot ovat havainneet, pieni virhe sopivan insuliiniannoksen arvioimisessa voi heittää verensokerin laidalta toiselle.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Ei siis ole mikään ihme, jos verensokerin hallinta on vaikeaa. Siihen vaikuttavat syömisen, insuliiniannosten ja liikunnan lisäksi monet muut asiat, kuten liikuntatottumukset (ja erityisesti viimeaikaiset muutokset liikunnan määrässä), sairastelut, stressi, moni muu hormonitoiminta, insuliinipistoksen onnistuminen tai insuliinipumpun kanyylin toimivuus. Luultavasti en edes osaa listata kaikkia mahdollisia asioita.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Nyt joku saattaa älähtää, että moiset ovat niin pieniä asioita, että niillä ei ole mitään merkitystä. Mutta kaaosteorian mukaan pienilläkin asioilla on ajan myötä todella suuri merkitys.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Vaikeaksi verensokeritouhu menee myös siksi, että diabeetikoilla ei ole juuri mitään mahdollisuutta mitata kaikkia niitä asioita, jotka verensokeriin voivat vaikuttaa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Otetaan esimerkiksi vaikka insuliinipistos. Insuliinin annostelu ja pistokset ajoitus perustuu osittain oletukseen siitä, kuinka nopeasti insuliini imeytyy ja alkaa vaikuttaa. Mutta jos pistos menee jotenkin pieleen, ei insuliini imeydykään odotetulla nopeudella. Vaikka olisin laskenut sopivan annoskoon äärimmäisen tarkasti, ei siitä ole hyötyä, jos insuliini ei pääse tekemään työtään.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Yksi epäonnistunut pistos voi aiheuttaa päänvaivaa tunneiksi eteenpäin; huonosti imeytyvä insuliini alkaa vaikuttaa kunnolla ehkä tunnin päästä. Tai neljän tunnin päästä. Tai jotain siltä väliltä. Joka tapauksessa sen aiheuttama epävarmuus pitää ottaa huomioon myöhemmissä pistoksissa ja muussakin tekemisessä.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;kuinka-taistella-kaaosta-vastaan&quot;&gt;Kuinka taistella kaaosta vastaan&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;Verensokerin kaoottisuuden ymmärtäminen voi olla joko huojentava tai ahdistava tieto.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Huojentava siksi, että verensokerin heittelylle on selkeä syy. Kaaos on maailmankaikkeuden perustila. Sitä vastaan taisteleminen ei ole helppoa. Ilmatieteilijät tekevät töitä täyspäiväisesti sääennusteiden eteen, ja heillä on suuri määrä mittaustietoja apunaan. Diabeetikko sen sijaan hoitaa diabetestaan kaiken muun elämän ohessa puutteellisilla tiedoilla ja hoitovälineillä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Ahdistusta voi aiheuttaa se, että kaaosteorian valossa ei ole mitään mahdollisuutta arvioida verensokerin käyttäytymistä ja sopivia insuliiniannoksia sillä perinteisellä tavalla, mitä diagnoosin jälkeen sairaalassa opetetaan. Siis että “laske hiilihydraatit, pistä sen mukaan insuliinia, muista ottaa huomioon liikunta, ja se on sitten siinä”.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Lopetin itse tämän perinteisen hoitomallin noudattamisen jo vuosia sitten. Tilalle kehitin hoitorutiinin, joka perustuu verensokerin tarkkailuun lyhyellä aikavälillä ja verensokerin muutoksiin reagoimiseen mahdollisimman nopeasti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kaikki alkaa verensokerin seuraamisesta. Nykyään se tapahtuu glukoosisensorilla, mutta aikanaan mittasin verensokeria sormenpäästä 20 – 40 kertaa päivässä. Pelkästään se, että sain tällä tavalla kohtuullisen kattavan kuvan verensokerin muutoksista päivän aikana auttoi ymmärtämään, mitä pitäisi tehdä, jotta verensokerin pysyisi entistä paremmin normaalilukemissa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Toinen askel on kokeilla erilaisia toimenpiteitä. Kuinka paljon ennen syömistä insuliini kannattaa pistää? Auttaako lyhyt kävelylenkki aterian jälkeen hillitsemään verensokerin nousua vai kääntäänkö se verensokerin liian nopeaan laskuun? Kuinka paljon työstressi vaikuttaa verensokerin liikkeisiin – vai vaikuttaako lainkaan?&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kaikki tämä selviää kokeilemalla. Joskus jokin muutos hoitorutiiniin osoittautuu virheeksi. Mutta myös se, mikä ainakaan ei toimi, on arvokasta tietoa. Toisinaan näistä kokeiluista löytyy myös todella yllättäviä keinoja. Itse esimerkiksi huomasin, että hyvä keino pitää verensokeri tasaisena maastopyöräkilpailun aikana on &lt;em&gt;lisätä&lt;/em&gt; perusinsuliiniannostusta ihan reilusti. Konservatiivisiin ohjeisiin tottuneille ja niitä orjallisesti noudattaville moinen tempaus kuulostaa täysin päättömältä: ainahan on opetettu, että ennen raskasta liikuntasuoritusta perusinsuliinin määrää tulisi vähentää. Mutta omien kokeilujeni kautta havaitsin juuri päinvastaisen oikeaksi ratkaisuksi. Voit lukea tarkemman selostuksen asiasta muutaman vuoden takaisesta blogipostauksestani.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tärkeintä tässä kaikessa on ymmärtää, millaisia maailman lakeja vastaan diabeteksen omahoidossa joutuu taistelemaan. Siksi verensokerin ajoittaisesta horjumisesta ei kannata soimata liikaa itseään.&lt;/p&gt;

</description>
				<pubDate>Mon, 02 Mar 2020 00:00:00 +0200</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/kaaosteoria-voi-selittaa-miksi-verensokerin-hallinta-on-vaikeaa/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/kaaosteoria-voi-selittaa-miksi-verensokerin-hallinta-on-vaikeaa/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>Kytätä vai ei, kas siinä pulma</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Uusimmassa Diabetes-lehdessä (6/2019) oli artikkeli lasten glukoositasojen etäseurannasta. Teksti muistutteli, että vaikka vanhemmat kokevat oman olonsa turvalliseksi nähdessään reaaliajassa lapsensa sokeriarvot, myös lapsi itse ansaitsee rauhaa ja yksityisyyttä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Asia on ajankohtainen, sillä nykyään yksityisyys puhuttaa internet-palveluihin ja mobiililaitteisiin liittyvien tietovuotojen ja yksityisyysloukkauksien takia. Myös viime vuonna voimaan tullut GDPR-asetus on pitänyt nämä asiat otsikoissa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Yksityisyys ja oma rauha on jokaiselle tärkeää jo oman turvallisuudentunteen takia. Itse ainakin ahdistuisin, jos tietäisin jonkun kyttäävän omaa elämääni yksityiskohtia myöten.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tässä tekstissä en kuitenkaan puutu liikaa lastenkasvatusasioihin, koska itselläni ei ole lapsia ja omista lapsuusajoistani on jo kovin kauan – en siis millään tavalla ole aiheen asiantuntija. Sen sijaan tarkastelen asiaa diabeteksen omahoidon näkökulmasta ja siihen liittyvästä vastuusta.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Olin itse 16-vuotias, kun minulla todettiin tyypin 1 diabetes. En siis enää pikkulapsi, mutta en ihan vielä itsenäinen aikuinenkaan.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Alkuaikoina kävin säännöllisesti muutaman kerran vuodessa diabeteslääkärin juttusilla. Koska asuin maalla ja vastaanottoa varten piti matkustaa kaupunkiin, oli reissulla aina äiti mukana. Mutta käytännössä kaikella muulla tavalla olin itse täydessä vastuussa omahoidostani.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Vuosituhannen vaihteessa ei tietysti ollut vielä glukoosisensoreita, joten nykyisen kaltainen reaaliaikainen etäseuranta ei edes olisi ollut teknisesti mahdollista. En kuitenkaan ollut minkäänlaisen seurannan alla; en joutunut raportoimaan sokeriarvojani kenellekään, eikä kukaan soitellut perääni tarkistuspuheluita ollessani poissa kotoa (kännykkä minulla jo tuohon aikaan oli).&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Näin jälkeenpäin ajatellen uskon, että tuo itsenäisyys ja luottamus omaa vastuullisuuttani kohtaan on ollut merkittävä avaintekijä siinä, että hoitotasapainoni on ollut aina hyvä. Omahoitoni tärkein tavoite on aina ollut omasta hyvinvoinnistani ja terveydestäni huolehtiminen, ei jonkun muun miellyttäminen.&lt;/p&gt;

&lt;hr /&gt;

&lt;p&gt;Luottamus diabeetikon kykyyn hotaa itseään on tärkeä osa hoidon onnistumista ajatellen. Kyse on psykologisesta ilmiöstä, jota on tutkittu ainakin muutamaan otteeseen. &lt;a href=&quot;https://en.wikipedia.org/wiki/Pygmalion_effect&quot;&gt;Pygmalion-efektiksi&lt;/a&gt; nimetty ilmiö on saanut nimensä &lt;strong&gt;Robert Rosenthalin&lt;/strong&gt; ja &lt;strong&gt;Lenore Jacobsonin&lt;/strong&gt; kirjasta &lt;em&gt;Pygmalion in the Classroom&lt;/em&gt; (1968).&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Rosenthalin ja Jacobsonin teettämässä tutkimuksessa opettajille kerrottiin, että osa ensimmäisen ja toisen luokan oppilaista oli havaittu keskimääräistä fiksummiksi ja osa keskimääräistä heikommiksi oppilaiksi. Todellisuudessa mitään eroa ei ollut – oppilaat oli jaettu näihin kahteen ryhmään täysin sattumanvaraisesti. Silti myöhemmin oli havaittu, että oppilaat olivat pärjänneet koulussa opettajien ennakkoluulojen mukaisesti. Siis “lahjakkaat” hyvin ja “heikot” huonosti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Koe osoitti, että ennakkoasenteet voivat vaikuttaa alitajuiseen käytökseen sekä opettajissa että oppilaissa, jonka vuoksi niistä voi muodostua ns. itsenstä toteuttava ennustus.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Myös &lt;a href=&quot;https://en.wikipedia.org/wiki/Hawthorne_effect&quot;&gt;Hawthorne-ilmiö&lt;/a&gt; ja &lt;a href=&quot;https://en.wikipedia.org/wiki/Observer%27s_paradox&quot;&gt;tarkkailijan paradoksi&lt;/a&gt; ovat hieman samantapaisia ilmiöitä. Molemmissa on tiivistetysti kyse siitä, että kun joku tietää että häntä tarkkaillaan, hänen käytöksensä muuttuu sen seurauksena neutraalitilanteeseen verrattuna.&lt;/p&gt;

&lt;hr /&gt;

&lt;p&gt;Eikö sitten ole hyvä, jos tarkkailtavan lapsen käytös muuttuu vaikkapa parempaan suuntaan, saatetaan kysyä. Onhan myös selvää, että pieni lapsi on joka tapauksessa huoltajaansa kytköksissä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tässä ehkä sivutaan taas aihetta, jossa en ole asiantuntija. Mutta luulisin, että asiaan vaikuttaa jonkin verran lapsen ikä. Eihän itsenäistyminen sentään ole kuin valokatkaisin, joka on joko kokonaan päällä tai pois päältä, vaan se tapahtuu asteittain ja hitaasti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kouluikäinen lapsi alkaa jo pikkuhiljaa opetella itsenäisyyttä ja vastuuta. Yksin hän ei kuitenkaan ole, vaan koulussa on aina opettaja läsnä, joka on omalta osaltaan oppilaistaan vastuussa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Lisäksi, kuten alussa mainitsemassani Diabetes-lehden artikkelissakin todettiin, ei glukoosisensorin lukema ole sen mittaustekniikasta johtuen yksioikoinen totuus. Ylipäänsä sensorin tarkkuus on jossain määrin yksilöllinen ominaisuus. Lisäksi sen näyttämä sokerilukema ja etenkin sen muutokset tulevat tyypillisesti aina pienellä viiveellä.&lt;/p&gt;

&lt;hr /&gt;

&lt;p&gt;Kytätä vai ei – kas siinä pulma.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tämä on kysymys, jonka jätän diabeetikkolasten vanhempien itse ratkaistavaksi omalla kohdallaan.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Omien kokemusteni pohjalta osaisin itse kommentoida korkeintaan yläkoulu- ja lukioikäisen näkökulmasta; tuossa iässä en varmaankaan olisi halunnut, että sokeriarvojani kytätään ainakaan ilman omaa lupaani, tai että perääni soiteltaisiin pienimmästäkin virheestä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tämän kirjoituksen anti olkoonkin siis siinä, että olen itse kovin kiitollinen nuorena saamastani luottamuksesta kykyyni hoitaa verensokeriani itsenäisesti. Uskon edelleen sen olevan yksi hyvän hoitotasapainoni kulmakivistä. Samoin mainitsemani ilmiöt ja niiden taustalla olevat tutkimukset ovat ainakin ajattelemisen arvoisia.&lt;/p&gt;

</description>
				<pubDate>Sat, 21 Dec 2019 00:00:00 +0200</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/kytata-vai-ei-kas-siina-pulma/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/kytata-vai-ei-kas-siina-pulma/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>25 vinkkiä verensokerin hallintaan – nyt myös nettiversiona</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Vuonna 2014 kirjoittamani kirja &lt;a href=&quot;/25vvh&quot;&gt;25 vinkkiä verensokerin hallintaan&lt;/a&gt; on saatavilla nyt myös nettiselaimella luettavana versiona. Tähän astihan se on ollut jaossa vain pdf-muodossa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Pdf on kuitenkin hankala formaatti mobiililaitteiden kannalta. Siinä teksti ei nimittäin skaalaudu päätelaitteen näytölle sopivaksi. Muutenkin pdf-muoto tuntuu olevan enemmän tulostetun materiaalin näkökulmasta ajateltu.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tämän viikonlopun puhteena rakensin siis opuksesta nettiversion. Toki vanha pdf-versio on myös jaossa. Kirjan sisältöä en ole muokannut tai päivittänyt, vaan se on täsmälleen sama kuin ennenkin.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kirjan lukuja silmäillessäni on ollut hauska arvioida, kuinka viisi vuotta vanha teksti on kestänyt aikaa – mielestäni vallan hyvin. Keskeinen teema on verensokerin tiheässä mittaamisessa, joka tuohon aikaan oli vielä harvinainen ilmiö, koska glukoosisensorit olivat lähinnä harvinainen ja väliaikainen luksus. Nykyään niiden ollessa yleisempiä ovat monet kirjan vinkit jopa helpompia noudattaa kuin ennen.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Joistain asioista taas ajan kulumisen huomaa. Teksti ei esimerkiksi tunne uusimpia insuliineja (joita kirjoittamishetkellä ei markkinoilla ollut) eikä keinohaimoja (joko ns. fiksuja insuliinipumppuja tai tee-se-itse-tyyppisiä).&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tämä muunnosoperaatio nettikirjaksi nosti mieleen vanhoja hyviä muistoja vuosien takaa. Ison osan kirjoitustyöstä tein Tampereella Koskipuiston laitamilla sijainneessa kahvilassa, jonka miljöö oli samaan aikaan sekä sopivan rauhallinen että vilkas. Se toimi hyvän inspiraation lähteenä ja siellä oli helppo keskittyä sisällön suunnitteluun.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Samalla heräsi myös mielenkiinto taas kirjoittaa jotain… uutta kirjaa ehkä? ;-)&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Noh, nyt menen jo asioiden edelle.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;25 vinkkiä verensokerin hallintaan -nettiversion pääset lukemaan &lt;a href=&quot;/25vvh&quot;&gt;täältä&lt;/a&gt;.&lt;/p&gt;
</description>
				<pubDate>Mon, 26 Aug 2019 00:00:00 +0300</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/25-vinkkia-verensokerin-hallintaan-nyt-myos-nettiversiona/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/25-vinkkia-verensokerin-hallintaan-nyt-myos-nettiversiona/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>Imeytymätön insuliini on viheliäinen vaiva</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Insuliini annostellaan ihonalaiseen rasvakudokseen, mutta sen vaikutuspaikka on verenkierrossa. Jos piikittelyssä tai bolustamisessa kaikki menee hyvin, tätä eroa ei juurikan tarvitse miettiä. Mutta jos insuliini ei jostain syystä imeydykään odotetulla tavalla, seuraa siitä kaikenlaisia vittumaisia ongelmia.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Verensokerin hallinta on joka tapauksessa vaikeaa. Mutta jotain lohtua tuo se, jos kutakuinkin tietää, millä nopeudella insuliini vaikuttaa. Myös lyhyt viive insuliinin annostelusta sen vaikutustehon alkamiseen on eduksi; tuskin kukaan pikainsuliinin käyttäjä enää kaipaa esimerkiksi vanhaa Actrapidia, joka imeytyi ensin puoli tuntia, ja jonka varsinaista tehoa sai odotella tunnin tai pari.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kaikista hankalin tilanne on kuitenkin sellainen, kun ei voi olla yhtään varma, alkaako insuliinin vaikutus kymmenen minuutin vai tunnin päästä. Tällainen tilanne voi syntyä juurikin silloin, kun insuliinin imeytymisessä on jotain häikkää.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;mistä-imeytymisongelmat-johtuvat&quot;&gt;Mistä imeytymisongelmat johtuvat?&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;Tyypillisin syy on huono pistos, jos esimerkiksi insuliinikynän neula ei ole kunnolla painettuna pohjaan asti. Tämän huomaa pistoskohtaan jäävästä patista, joka voi myös olla kipeä tai kosketusarka.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Insuliininpumppujen käyttäjillä yleinen riesa tuppaa olemaan vuotava kanyyli. Tosin jos ihan tarkkoja ollaan, ei silloin kyse ole imeytymisongelmasta, vaan siitä, että osa insuliinista on valunut harakoille. Tämähän voi tapahtua myös kynää käyttäessä, jos sen vetää irti liian hätäisesti pistoksen jälkeen; kynän mäntä ei ole vielä ehtinyt painaa kaikkea insuliinia perille asti, ja ylijäämä ruiskuaa pitkin lattioita.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Pistospaikan ongelmat ovat toinen yleinen syy. Jos diabeetikolla on tapana pistää jatkuvasti samalle pienelle alueelle, voi rasvakudos siltä kohtaa kovettua, joka heikentää ja hidastaa insuliinin imeytymistä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Mutta ongelmia voi tulla silloinkin, kun pistospaikka ei ole edes kovettunut. Tämän ilmiön olen itse huomannut tämän vuoden aikana.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;melkoista-insuliinilottoa&quot;&gt;Melkoista insuliinilottoa&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;Toki taustalla on pari muutakin syytä – liian vähälle jäänyt liikunta ja painonnousu – mutta aivan tämänkaltaiseen ongelmaan en ole koskaan aikaisemmin törmännyt.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Oman imeytymisongelmani syy on minulle vielä jossain määrin hämärä, mutta seuraus sitäkin selkeämpi: verensokeri tuppaa nousemaan syömisen jälkeen todella sitkeästi, vaikka olisin pistänyt laskennallisesti aivan liikaa insuliinia.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Enkä puhu mistään yksikön tai parin extrasta, vaan insuliinia saattaa mennä sisään vaikkapa 50 % enemmän kuin kuvittelisin tarvitsevan. Ja silti verensokeri meinaa nousta aivan liian hanakasti.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tämä vaiva taisi alkaa joskus tässä kevään tai kesän korvilla. Muutamien viikkojen tutkiskelun ja havainnonnin jälkeen aloin huomata enemmän tai vähemmän toistuvan kaavan:&lt;/p&gt;

&lt;ul&gt;
  &lt;li&gt;Verensokeri nousee ensin korkealle aterioinnin jälkeen.&lt;/li&gt;
  &lt;li&gt;Myös korjausinsuliin teho tuntuu heikolta.&lt;/li&gt;
  &lt;li&gt;Muutaman tunnin jälkeen tapahtuu päivastoin, ja verensokeri aloittaa sitkeän laskun, joka ei tunnu taittuvan ihan pienellä syömisellä.&lt;/li&gt;
&lt;/ul&gt;

&lt;p&gt;Näyttää siis siltä, että pistämäni insuliini yksinkertaisesti jää pitkäksi aikaa imeytymättä. Sitten kun se vihdoin pääsee poterostaan verenkiertoon, on sen vaikutus aivan odotetun voimakas.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Hankalinta tässä on se, että imeytymisen vaihteluväli saattaa olla useamman tunnin mittainen. Ja kun samalla pitäisi koittaa elää ihan normaalia elämää ja tehdä kaikenlaisia asioita. Toki itse verensokerin seuraaminen sensorin avulla on sinänsä helppoa. Mutta tässä tapauksessa jopa vartin syventyminen johonkin asiaan on pitkä aika olla vilkaisematta verensokerin muutosta, kun nytkähdys alaspäin voi tulla koska tahansa. Ja pieni liikuta, kuten vaikkapa kävely lähikauppaan, voi polkaista insuliinin vaikutuksen liikkeelle ihan yhtäkkiä.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;korjaustoimenpiteet&quot;&gt;Korjaustoimenpiteet&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;Kuten monissa muissakin verensokeriongelmissa, ensimmäinen askel on tarkistaa, ovatko yleiset elämäntavat ihan kohdillaan. Esimerkiksi liikkunnan puute ja huonot yöunet ovat sellaisia asioita, joilla voi olla suurikin vaikutus verensokeritasapainoon, mutta joiden syys-seuraussuhdetta on vaikea osoittaa tarkasti; verensokeri voi vain tuntua heittelevän ilman järkeenkäypää syytä.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Olen kirjoittanut ilmiöstä aiemminkin, ks. &lt;a href=&quot;/2016/04/punaisen-sillin-kirous/&quot;&gt;Punaisen sillin kirous&lt;/a&gt;.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Erinäisten kiireiden takia en ole harmiksen ehtinyt pyöräilemään niin paljoa kuin olisin halunnut viime aikoina.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;(No, tietysti tämä on jossain määrin tekosyy. Sen kuin olisin lähtenyt fillaroimaan vaan. Mutta joka tapauksessa näin ei tullut tehtyä.)&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Jo muutaman päivän katko säännölliseen liikuntaan tuntuu insuliiniherkkyydessä selvästi. Ja mitä pidempi tauko lenkkeihin tulee, sitä vaikeampi on siitä sohvalta nousta. Toisaalta ruokahalu pysyy helposti ennallaan, joka ei aikanaan tee painonhallinnasta mitenkään helppoa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Kaiken lisäksi näillä sokeritasapainoa horjuttavilla asioilla on tapana ruokkia toisiaan: kun insuliiniherkkys laskee, tulee helpommin korkeita, joita sitten pitää taltuttaa korjausinsuliinilla, jota kuitenkin tulee pistettyä ihan liikaa, joka puolestaan johtaa ylimääräiseen syömiseen verensokerin laskua loiventaessa, joka voi johtaa lihomiseen, joka myös heikentää insuliiniherkkyyttä…. ja niin edelleen.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Onneksi pahin aikataulukaaos on nyt syksyn mittaan helpottanut. Liikuntaan olen saanut rutiinia lähes päivittäisten kävelylenkkien avulla. En pidä kävelyä erityisen mielenkiintoisena liikuntamuotona, mutta lenkkiseuraksi olen löytänyt muutamia hyviä podcasteja. Ja koska tavoitteeni on nimenomaan liikkumisrutiinin ylläpito, on kävely siihen kaikesta huolimatta oikein näppärä tapa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Mukava on ollut myös huomata, että kiireen hellittäessä arjen rutiineille alkaa löytyä hiljakseen taas aikaa. Siis esimerkiksi ruoanlaitolle sen ainaisen pakastepizzan tai jonkun mikroaterian sijaan.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Myös imeytymishäiriöön liittyvän kaavamaisuuden havainnointi on ollut tärkeä osa ongelman taklaamista. Nyt kun tiedän, mitä on syytä odottaa, pystyn jonkun verran ennakoimaan ja välttelemään tilanteita, joissa verensokeri meinaa lähteä pahiten käsistä. Varsinainen korjaus tämä ei sinänsä ole, mutta ihan käyttökelpoinen välikompromissi.&lt;/p&gt;

&lt;h2 id=&quot;milloin-ongelmat-ratkeavat&quot;&gt;Milloin ongelmat ratkeavat?&lt;/h2&gt;

&lt;p&gt;No, sitähän en vielä tiedä. Mutta mitä nyt olen oman verensokerini liikkeistä oppinut, niin ongelmilla on taipumus väistyä ennemmin tai myöhemmin. Kyse saattaa olla päivistä, viikoista tai kuukausista.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Eniten haluaisin päästä eroon ylimääräistä kiloistani. En pelkästään verensokerin hallinnan helpottamisen vuoksi, vaan myös siksi, että oloni hoikempana oli kaikin puolin mukavampi ja ketterämpi kuin nykyisessä tuhdissa kunnossa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;En ole aivan yhtä huolissani talven tulosta kuin Ned Stark, mutta kyllä omat liikuntaharrastukseni ovat kylmästä ja lumisesta vuodenajasta aina vähän kärsineet. Jotain talviliikuntaa olisi silti syytä keksiä, ettei hyvin alkanut reippailuputki läsähtäisi ihan täysin kasaan. En vielä tiedä, olisiko edesssä vaikka kuntosalia, uimahallissa uimista, seinäkiipeilyä tai jotain muuta. Se jää tässä vaiheessa vielä nähtäväksi.&lt;/p&gt;
</description>
				<pubDate>Sun, 25 Aug 2019 00:00:00 +0300</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/imeytymaton-insuliini-on-viheliainen-vaiva/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/imeytymaton-insuliini-on-viheliainen-vaiva/</guid>
			</item>
		
			<item>
				
				
				<title>Sensori ei kerro kaikkea tarpeellista</title>
				        
				<description>&lt;p&gt;Olen käyttänyt glukoosisensoria jo monta vuotta. Se on helpottanut diabeteksen omahoitoa ehkä selkeämmin kuin mikään muu yksittäinen hoitoväline. Sensorin käyrää katsomalla olen oppinut tulkitsemaan verensokerin liikkeitä tavalla, joka sormenpäämittauksien varassa ollessa oli mahdotonta tai vähintäänkin järjettömän vaikeaa. Mutta silti välillä on tilanteita, joissa sensori jättää sopivat hoitopäätökset arvailun varaan.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Tiedän toki, että laitevalmistajien ja lääkäreiden virallinen kanta on ollut se, että sensoria ei pidäkään käyttää hoitopäätösten tekemiseen, vaan aina on syytä tarkistaa oikea lukema sormenpäämittauksella. Tosin tähänkin on tulossa uuden sukupolven sensoreiden myötä muutos, ja niiden näyttämät arvot rinnastetaan virallisestikin luotettaviksi. Mutta käytännössä yksi jos toinenkin diabeetikko on luottanut sensorin sanaan, jos on omassa käytössään huomannut sen olevan tarkka.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Itse kuulun juurikin tähän kastiin. Käytössäni on ollut Dexcomin G4- ja G5-sensoreita, ja molemmat ovat osoittautuneet hyvinkin luotettaviksi, kunhan kalibrointimittaukset on tehty ajallaan eivätkä anturit ole päässeet vanhentumaan. Useimmiten Dexcomin lukema on noin 1 mmol/l sisällä verensokerimittarin tuloksesta. Parhaimmillaan jopa silloin, kun verensokeri on nousu- tai laskusuunnassa.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;On muutamia tyypillisiä tilanteita, jolloin sensorin tarkkuus heikentyy. Jos samaa anturia käyttää useamman viikon, alkaa heittoa tulla selkeimmin kolmannella käyttöviikolla ja sen jälkeen. Aivan priimakamaa eivät myöskään olleet muutaman kuukauden päiväyksen ylittäneet anturit, jokseenkin odotetusti. Anturin paikan en ole huomannut vaikuttaneen juurikaan lukemien tarkkuuteen.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Mutta vaikka sensori olisi kuinka tarkka tahansa, se ei vielä riitä. Sensori ei nimittän osaa ennustaa, mihin suuntaan verensokeri tulee lyhyen ajan sisällä kääntymään. Toki esimerkiksi jotkut kännykkäasovellukset osaavat näyttää &lt;em&gt;ennusteen&lt;/em&gt;, mutta sellainen on lähinnä valistunut arvaus.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Olen toistuvasti huomannut, että jos sensorin käyrä näyttää selkeää nousua, voi kyseessä olla sellainen nousu, joka 1) tasoittuu vartin sisällä, tai 2) jatkuu sitkeästi vähintään tunnin ajan.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Jos mielin välttää korkean verensokerin, on vartin odottelu aivan liian pitkä aika. Jos taas pistän insuliinia ennakoiden, mutta verensokerikäyrä tasoittuukin pian sen jälkeen, jouduin taiteilemaan sen kanssa, ettei verensokeri laske liian alas.&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;Metsäkoneenkuljettaja Pikkaraisen &lt;a href=&quot;https://yle.fi/uutiset/3-9394921&quot;&gt;sutkautusta&lt;/a&gt; mukaillen:&lt;/p&gt;

&lt;p&gt;On tämä diabeteksen hoito kyllä työmaa, saatana!&lt;/p&gt;
</description>
				<pubDate>Sat, 20 Jul 2019 00:00:00 +0300</pubDate>
				<link>https://blogi.sokeriseuranta.fi/Sensori-ei-kerro-kaikkea-tarpeellista/</link>
				<guid isPermaLink="true">https://blogi.sokeriseuranta.fi/Sensori-ei-kerro-kaikkea-tarpeellista/</guid>
			</item>
		
	</channel>
</rss>
